Kuukausi töitä takana, ja päivä päivältä tuntuu paremmalta ajatus siitä, että lähden kahden viikon kuluttua enkä enää allekirjoita seuraavaa määräaikaista sopimusta.

Ei se voi olla oikein että töissä täytyy jaksaa olla tupakan ja suklaan voimalla. Tai että joka aamu herätessäni toivon olevani kuollut ettei tarvitsisi lähteä.

Ei tunnu yhtään hyvältä se, että olen nukkunut huonosti sen jälkeen kun aloitin työt. Niin huonosti että jouduin kolmen viikon jälkeen lähtemään kesken päivän pois ja ottamaan seuraavan päivän sairaslomaa väsymyksen takia.

On kamalaa olla niin väsynyt ettei voi muuta kuin itkeä. Kun olo on henkisesti ja fyysisesti niin huono, ettei haluaisi olla edes tajuissaan.

Kuitenkin ajatus luovuttamisesta näin lyhyen ajan jälkeen hävettää. Muutkin ovat jaksaneet, kyllä minunkin pitäisi.

Mutta ehkä silloin on parempi antaa periksi kun tuntuu, ettei yksinkertaisesti enää jaksa.

En tiedä...