Tulenkohan aina olemaan hieman katkera, surullinen ja kateellinen siitä ettei minulla ollut nuoruttaa. Ei sellaista nuoruutta kuin kaikilla muilla. Tiedättehän, sitä tyypillistä yläasteelaisen elämää, kokemuksia.
Kaiken vapaa-ajan vietin kotona, yksin. Koulussa olin näkymätön.

Säälittävää miten ison jäljen pienet asiat jättävät heikkoon ihmiseen.

Ujo, herkkä, epäsosiaalinen, arka, epävarma, heikko, huonon itsetunnon ruumiillistuma, niin vähän kokenut. Minä.

(Ja niin helvetin melodramaattinen)

Monia pieniä asioita, paljon jälkiä. Loputtomasti kyyneleitä.

Tämäkin vain yksi niistä monista. Jäljenjättäjistä.