Työttömyys on pirun tylsää. Ja altistaa holtittomalle mässäilylle. Jos muutaman kuukauden kuluttua joku vyöryy pitkin tämän kaupungin katuja, se voin hyvinkin olla minä.

Tahtoisin töihin mutta pelkkä ajatuskin ahdistaa. Uusi paikka, uudet ihmiset ja koko ajan masentava tunne ettei osaa tehdä yhtään mitään. Ei kiitos.

Tahdon sohvan, yöpöydän, uuden maton ja uuden työpöydän. Uusia vaatteita. Vähintäänkin. Mutta semmoisia ei työttömät ostele.

Miten olisi palkallinen työttömyys? Minulle ainakin kelpaisi.